Epic fails

Nukuin pommiin. Koirat käytin ulkona ja söin puuronkin, mutta muuhun ei sitten jäänyt aikaa. Pyöräily kausi avataan vasta huomenna, sillä mitenkään en olisi kerennyt kaupalle muuten ennen kymppiä. Aamuvuorot on hieman vieraampia mulle, teen niin usein iltaa. Eiköhän tämä kuitenkin jo huomenna lutviudu.
Krapula lauantain bileiden jäljiltä jäi onneksi höyhen saarille, kuitenkin korvautuen morkkiksella. Nice. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, kaikkia syötävän suloisia tyttöjä ei kannata pussailla. Nyt huomauttaisin, että kyseessä oli "ei-koskaan"-peli, en minä muuten ja toista en itse edes pussannut. Yksi mitä voisin koettaa vältää, on loppuillan kriisi; miksi pojat ei kiinnosta mua? Voisin myös kriisin yllättäessä lukittautua vessaan. Sen sijaan, että etsisin sen hauskan näköisimmän sällin ja jälkeen päin miettisin taas "mitä V*ttua!!?". Minä vain tanssin, nopean suukon annoin, mutta se että kyseessä oli hyvän ystäväni joku entinen, ei ollut niin tyylikästä. No, en minä sitä tiennyt.
Kaikille kanssani joskus ryyppäämään lähteville tiedoksi: olen itsekäs kännissä, tykkään liikkua yksin, mulle nimenomaa kannattaa kertoa salaisuuksia kun olen aivan naamat, sillä ihan oikeasti muistan kaiken. Ja. Jos multa haluaa silloin illalla, kannattaa toteuttaa halunsa jo eteisessä, sillä nukahdan välittömästi vakaatasoon siirryttäessä.

Jep. Lauantai meni muuten koiranäyttelyssä ja iltapäivä ihanan ihmisen seurassa. <3

klo.17.10

Oi! Ei voi olla tällaista päivää. Nyt makaan kotona jossain v*tun oksennustaudissa. x/

Gaydar?

Yksi mitä ei mulle ole koskaan tullut vastaan, omakohtaisesti siis, on ihastuminen hetero tyttöön/ naiseen. Kerran luulin, mutta olin väärässä. Olen umpisokea kun puhutaan "tutkasta", en osaa sanoa joukosta naisia kuka tykkää ja mistä, mutta jostain syystä joku pieni osa minusta tietää mihin ihastua. Ei, minulla ei oikeasti ole mitään tyttömäisiä tyttöjä vastaan, vaikka viime aikoina makuni on ollut enemmän poikamainen. Molemmat entiset tyttöystäväni olivat hyvin feminiinisiä, ja jälkimmäisestä ei kyllä varmasti suuntautumista näe ulospäin. Edelleen molemmat ovat mielestäni järjettömän upeita ja kylläpanisin. (Huhhuh..)
Mikä sitten tekee hetero tytöstä niin erilaisen?
Poikkeus vahvistaa sännön, eikö? Nyt on nimittäin niin, että yksi tietty hymy saa mut punastumaan ja kiertämään meidän naapuri liikkeen kaukaa. Tottakai on se vaihtoehto, etten tälläkään kerralla ole ihan väärissä vesissä, minua meinaan tervehditään melko innokkaasti ja iloisesti aina. Mutta ei. Ei niin ei. Lotta ryhdistäytyy nyt ja lopettaa haihattelun.
Palatakseni aiheeseen. Parhaista ystävistäni iso osa on täysin heteroita, enkä hetkeäkään missään vaiheessa ole ollut heistä kiinnostunut. En innostu bi-curious-tyypeistä enkä kuolaa näyttelijöiden perään. Onko kyse siis onnesta vai jostain ihan muusta?

Flirttailun ABC. Iske silmää.

Mä en mielestäni osaa flirttailla. Harvemmin todella teen sen tietoisesti.
Tänään meidän liikkeeseen käveli kuitenkin sen verran kuuma misu, että huhuh! Pienen Lotan sukat taisi mennä solmuun. Nainen oli ehkä noin kolmevitonen, eli ei ihan sitä mikä normaalisti herättää mun huomion. Sanotaanko, että otetaan mun naismakuni mukainen beibe ja lisätään ikää reilusti ja olin ehkä hieman sekaisin.
Nainen ei kuitenkaan ollut yksin, oletettavasti aviomies oli tullut mukaan. Ei sille silti mitään voi jos ei saa silmiään irti ;)
Tulivat kassalle ja minä väläytin hymyn, katsoin naista silmiin ja olin kohtelias. Misu hymyilee mulle. Pari poistuu liikkeestä, minä tsekkaan päästä varpaisiin. Nainen kääntyy ja mitä minä teen? Isken silmää! Huhhuh. Saan melkoisen leveän hymyn ja kun pari kävelee ikkunoidemme ohi, hän vielä muutamaan kertaan kääntyy hymyilemään mulle.
Mikä mies? En mä nähnyt.

Siinä sitten jälkeen päin repeilin ja mietin millaista palautetta saattaa tulla. No pikku flirtti ilmeisesti piristää. Ja mun "gaydar" on sulanut syväjäästään. Hienoa :D

Varoitus.

Minulle erityisen tärkeitä naisia elämässäni on ollut rakkaiden sukulaisteni lisäksi kaksi neiti H ja Hän. Neiti H oli ensi rakkauteni, ensimmäinen ihminen jota halusin niin että sisuskalut oli kääntyä ympäri. Haluaisin tuntea edes jotain sen suuntaista nyt. On ihanaa olla rakastettu.

Hän muutti elämääni radikaaleimmin poistumalla siitä ja neiti H näyttämällä mulle millaisia kiksejä voi saada toisen pelkästä katseesta. Istuttiin joku aika sitten kahvilla ja mulle tuli tarve suudella häntä. Se nyt ei todellakaan sovi laatuun, kun jo jokunen vuosi ollaan tahkottu ystävyyemme eteen, joten istuin kiltisti ja piirsin rekkalesbon hassuun vihkoon. Neiti H tietää millainen ihmisuhdesolmu olen ja siksi (tai siitä huolimatta) jaksaa kuunnella mun höpötyksiä.

Tiedättekö miltä tuntuu olla 11 kuukautta ilman seksiä? Minäpä tiedän. Eikä loppua kuivalle kaudelle näy. En nimitäin haluaisi raahata ketään randomia mukaani baarista ja liian usein suhde selviää niin pitkälle, toinen ihastuu ja minä se vain odotan elämäni naista. Joskus mietin josko se olisi ollut neiti H ja nyt minun on vain elettävä ilman. Joskus. Kun olen todella epätoivoinen. Sitoutumiskammoa syytän ehkä turhaan, mutta en halua missään nimessä tyytyä täydellistä kontrollin menettämistä vähempään. Eikä se olisi toisellekaan oikein.

solmuja

Mukanani kulkee jatkuvasti solmuja. Kaikenlaisia solmuja. Vatsa on solmussa, mieli on solmussa, repun toinen olkain on solmussa ja jopa kännykkä koruni on jotenkin kiemurrellut solmuun.

Ihan kuin kantapäilläni asuisi pieni menninkäinen joka levittää ympärilleen solmuja.

Mitä minä en saa, on rakkaus. Solmuni tekevät minut hulluksi. Joku aina astuu kiristävän narun päälle ja ahdistun. Silloin haluan pois.

Tahdon rakastua kunnolla, niin paljon että itkettääkin.

Rakastan hyviä suudelmia, haluan saada mahdollisimman monta sellaista, jotka vie jalat alta, pistää pään pyörälle. Olen vielä nuori, saan vielä montamonta hyvää suudelmaa, saanhan.

Sain viime lauantaina iihanan suudelman. Se saattoi kestää minuutin tai puolituntia, mutta joka tapauksessa aivan liian vähän aikaa.

Verkostoitumista

Kun tapaa jonkun netissä, näkee ensimmäisenä kuvan. Ehkä rohkaistuu laittamaan viestiä. Yhdessä tapauksessa miljoonasta saa vastauksen, ajatuksien vaihtoa kenties. Missä vaiheessa uskaltaa kysyä nähdäänko? ja sitten toinen seisoo siinä edessä. Miettii josko ei otakaan aurinkolaseja pois, sytyttää tupakan ja kävelee pois.
Minä en osaa nettituttuja, en puhu nettitreffi kieltä. En uskalla ehkä tavata ja olen epävarmempi kuin normaalissa kanssa käymisessä. Olen kömpelö kirjoittaessani viestejä ja vaikutan epäkohteliaalta tai liian päällekäyvältä.
Ystäväni löysi miehen netistä. Rakkautta ensi viestiltä? Jotain sellaista. Miten joku uskaltaa antautua pelkän viestin, nettiin ladatun kuvan mukaan ja antaa itsestään jotain sellaista johon voi rakastua? tai toisaalta yhtähyvin luoda ystävyys suhteen.

Olen kai itse puun ja kuoren välissä. En anna itselleni lupaa tuntea mitään, koetan lannistaa jokaisen pienen hyvänolon kipinän, uskoessani vain pettyväni. Pelkään kysyä "hei, mitä teet viikonloppuna? Tiedän yhden hyvän jätskimestan."

Se on ollut toisaalta syy pieneen hiljaisuuteeni täällä. Annan ajatukseni vieraille reviteltäväksi, näyttelen alastonmallin roolia varsin läpinäkyvästi. Kaipaan ja tarvitsen hyväksyntää siinä missä kuka tahansa muukin.

Oot kuin elohopeaa

Chisu on rakkaus. Ensin yksi heterotyttö liimautui mun reiteen. Ei siinä muuten mitään, mutta jos haluan sellaista, valitsen minkä tahansa muun baarin kuin dtm:n. Karistin neitokaisen tupakkakopilla ja italialaiset homot halusivat pussailla mua. wooot?? Ja koska kuitenkin homobaarissa oltiin, oli täysin oletettavaa, että hetero mies vie mut tanssiin. Jep.

Jossain vaiheessa näin tosi söötin tytön hupparissa ja oi. :)

Mullapa on treffit keskiviikkona!

Nyt olen nukkunut noin 3 tuntia ja olen työpaikalla. Meidän ovi ei aukea. On hassun rauhallista.

Älä vaan pysähdy!

Heräsin kello viisi. Suomi-Tsekki peli oli kaksi ekaa erää melko tasaista. Olisi voinut herätä kolmanteen erään. Mutta kun ei. Lätkää katotaan vaikka silmät ristissä aamuyöstä jos omat pelaa! Ja se kannatti, Suomi on jatkossa. Jay!

Pesin myös pyykkiä ja tein ruokaa, lenkilläkin kerkesin käydä. Jos Kaisa tulee tänään, en pääse salille ennen kuin lauantaina, mutta rakas ystävä on sen arvoinen!

Tänään ajatuksissa on pyörineet naiset ja seksi. Ja koska olen monimutkainen kompleksi, eli nainen, itsekin asia ei ole aivan noin mustavalkoinen. Naiset siksi, että tällä hetkellä kaipaan läheisyyttä paljon. Joku voisi hieroa mua, koska mun hartiat on aivan jumissa. Olen kyllästynyt parisuhteeseen oikean käteni kanssa, eikä vasen juuri tuo vaihtelua. Tahdon kovasti saada pitää jotakuta toista hyyyvänä. Katsoa jonkun toisen kainalossa lätkää ja kannattaa Suomea. Yksin pimeässä olohuoneessa on kovin vaikea saada aikaan oikeanlaista tunnelmaa.

On tosin oma valintani, että olen yksin. Nirso, tarkka, valikoiva ovat kai ne tärkeimmät syyt. Tai sitten kyse on vain omasta huomaamattomuudestani. En vain tajua. Ensi kerralla kun joku on minusta kiinnostunut, miksei kokeile vaikka sanoa sitä? En mä tajua mitään hienovaraista vihjailua. Huoh.

Tummia pilviä

Nyt on hieman vaikea kirjoittaa. Mummi joutui sairaalaan.

Kauheasti tällaisessa tilanteessa rupeaa pohtimaan elämää noin isona kokonaisuutena. Toivoisi, että olisi joku joka ottaisi syliin ja rutistaisi. Tällaisina hetkinä toivoisi parisuhteen. Rakkaudessa on kyse asioiden jakamisesta. Ilot tuntuvat suuremmilta ja surut jaettuina kevyemmiltä. En hetkeäkään ihmettele ihmisiä jotka suuren surun keskellä ajautuvat toimimattomiin suhteisiin pienen pakopaikan toiveissa.

Olen onnellisessa asemassa omistaessani ihania rakkaita ystäviä, jotka jaksavat kuunnella ja tukea minua, vioistani huolimatta.

Haluaisin kirjoittaa tähän, että naiset tekevät minut hulluksi, mutta näinpä ei asia taida olla. Pitäisi olla niitä naisia ensin.

Kuppi kuumaa kahvia

Kuten monesti, nukutun yön jälkeen päivä näyttää paljon kirkkaammalta.

Useamman kupillisen kahvia juoneena voin sanoa, että se joka keksi kahvin oli nero! Pirteyttä instant, vain kupillisesta hyvää nestettä.

Tein puolikkaan reenin kotona. Haluan, että tämä päivä tuntuu kaikin puolin hyvältä.

Sanotaan että epäjärjestys työpöydällä (minun tapauksessani, huoneessani) kertoo järjestyksestä pään sisällä. Tai sitten se oli toisin päin tai jotain ihan muuta. No joka tapauksessa ajattelin siivota huoneeni, sillä päänsisällä taitaa olla nyt hieman sekavaa.

Mietin eilen illalla millainen olisi unelmien parisuhde. Tiivistettynä: paras ystävä, jonka kanssa on helppo olla ja puhua kaikesta. Huumori kulkee käsikädessä omani kanssa ja tunnen hänet hyvin. Ja kaikesta hauolimatta en malta pitää käsiäni erossa hänestä. Oma elämä ja ystävät saa pitää, eikä kyseessä ole sellainen liimasuhde. Liika mustasukkaisuus, tarkkailu ja asioiden kyttääminen ei ole ok, se ahdistaa ja sitten minä lähden, niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Ja miten tällaiseen suhteeseen päästään. Tutustumalla toiseen ensin kavereina. Muu tulee luonnostaan jos tulee. Valitettavasti minut on lähes mahdotonta sitoa aloilleen ja siihen vaaditaan todellakin se "vasarallapäähänihastus" joka yleensä kestää ainoastaan hetken. Huh. Yksin siis.

10kk ilman seksiä. Eipä tässä sitten kummempaa. Seuraavani ei edes tiedä mikä häneen iski. Heheh.

Kehittää itseään ihmisenä

Aamulla sain puhelun sedältäni, mummini kotisairaanhoidosta oli soiteltu. Siinäpä sitten näppäränä tyttönä rykäisin itseni keskustaan ja katsomaan oliko kaikki kunnossa. Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että rakas ihminen ei tiedä kuka minä olen. Mummi oli hengissä, ei mitään akuuttia hätää, ikä tekee tepposia.

Toinen mummini, joka oli mukana siis, totesi ohi mennen "Ei sinunkaan elämäsi ole ollut helppoa." Ja tämä on sitten ollut päivän lause.

Jos elämä ei ole helppoa, voiko se silti olla onnellista ja tätä kautta elämisen arvoista. Vai heräänkö joskus viidenkymmenen vuoden päästä siihen todellisuuteen, että olen tapellut ja tapellut, mutten saavuttanut, katsonut sivusta onnellisuutta ja koko ajan odottanut omaa tähteäni? Mielessäni pyörii miljoonittain ajatuksia siitä onko elämä todella elämisen arvoista?

Lopetin tänään ehkä liian pitkään jatkuneen jahkaamisen; ollakko parisuhteessa vai ei mitään. Valitsin jälkimmäisen. Jos kerran olen täällä, haluan kaiken. Toisaalta ajatuksissa oli toinenkin suunta. Onko kaiken oltava niin vaikeaa, eikö voisi olla onnellinen siitä pienestäkin siivusta joka tarjoillaan. No, jos on laktoosi-intoleranssi, ei pienenpienestäkään rahkakakun palasesta tule kuin ilmavaivoja ja huono-olo, riippumatta tavasta millä se tarjoillaan. Ei se silti ole helppoa olla tämäkään osapuoli.

Lupasin eilen rukouksessani olla parempi ihminen. Selvää on se, etten ole yksin vahva ja onneksi minulla on jotain paljon suurempaa takanani. Lupaukseni sisältää itsekkyydestä, laiskuudesta ja monesta muusta paheesta luopumista. Rohkeuttani koetellaan koko ajan. Muut katsovat minua ja näkevät itsevarman ja hieman hullunkin tytön, mutta sydämessäni olen vain ujo ja arka ihminen joka pelkää eniten negatiivista palautetta ja sen antamista. Olen ahkerampi ja rohkeampi töissä, en jätä muille sitä minkä voin itsekin tehdä. Riippumatta siitä onko se minusta miellyttävää. Kuuntelen palautteen kuin palautteen ja olen kiitollinen siitä. Opin siitä mitä teen.

Tämän aamuinen tapaus vain vahvisti lupaustani. Minä haluan onnellisen elämän.

Päivän partioihanteet:

- tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa

- kehittää itseään ihmisenä

- olla uskollinen ja luotettava

Hiljainen päivä

Eilinen oli hauska.

DTM:ssä tuli tanssittavaa musiikkia ja siideri oli halpaa. Naiset olivat kauniita ja seura oli hyvää. Lähdettiin ajoissa, hieman vauhdikkaasti. Päädyin aukomaan päätäni portsarille, kun toiselle tuli huono-olo. Juostiin bussia kiinni, turhaan ja käytiin syömässä. Jäätävän pitkän odottelun jälkeen päädyttiin taksiin ja mentiin Puistolaan yöksi.

Paras tapa nukkua on toisen kainalossa.

Aamulla herätys oli seitsemältä ja suomi otti takkiin. Ruotsalaislehdistö spekuloi hävisikö Leijonat tahallaan, nyt meillä on helpot vastukset välierissä. Harmittaa se silti.

Päivä meni nukkuessa. Kolmanneksi parasta mitä toisen ihmisen kanssa voi tehdä on halia ja sitä sitten toteutettiin.

Koti on kuitenkin aina koti. Olen suunnitellut yhden tatuointini jatkamista ajatuksen tasolla jo pitkään, ehkä nyt sitten saisin aikaiseksikin. Haluan piirtää itseeni paljon kuvia. Ne kertovat kaikki omalla tavallaan rakkaudestani taiteeseen. Rakkaudesta jonka todellakin uskallan tuoda julki, huutaa kaikille.

Junassa 16.2.2010

Ihmeellisiä aamuja. Herää eikä oikein tiedä mikä on vialla, joku kaivaa sisuskaluja lapiolla ja toinen istuu rinnan päällä. Tuntuu kuin kaikki hermoradat olisi laitettu umpisolmuun. Vähitellen unihiekan karistessa silmistä muistuu edellinen päivä mieleen. Toisin kuin mieli, keho ei kerennyt levätä ahdistusta ulos ja muistuttaa kokonaisuutta mukavasti heittämällä pikku kivillä. Johtuuko kaikki onnettomasta aikaisemmasta parisuhteesta vai missä tämä juna lähti raiteiltaan?

Osaan jo sanoa ääneen "Mua ahdistaa."

Se ei pidemän päälle tee mitään, liikuta eteen eikä taaksepäin.

Ystäväni sanoi "Ihan kiva ei riitä, mä haluan enemmän!", mä haluan kaiken. Koko paketin. Rakastan sua ja En voi pitää näppejäni erossa susta. Mitä mulla on? Ihan mukavaa, en halua että sulla on muita, en uskalla koskea. Ja sitten on se toinenkin.

Olen iso paketti onglemia. En halua sitoutua. On vaikeaa edes kuvitella, että olen viihtynyt työssänikin jo kohta vuoden, joku aika sitten en olisi uskonut. Sitouduin käymän kuntosalilla, sillä maksan jäsenyydestä joka toinen viikko ja jos joku, niin raha motivoi minua. Sitouduin koiraan. Suunnittelen tulevaisuuteni sen mukaan, että Effi tarvitsee minua.

Sitoudunko samalla tavalla toiseen ihmiseen? Miksi se on niin suuri kynnys? Hän haluaa tietää minun motiiveistani. En minä ole ajatellu olla koko loppu elämääni yksin, haluan parisuhteen, perheen ja kodin siinä missä kukatahansa muukin. Olen 23 vuotta vanha, en tiedä missä asun ensi vuonna, tuskin kuitenkaan Tampereella. Miten voisin nyt tietää haluanko olla jonkun kanssa koko loppuelämäni ja kaikki sitä lyhyempi aika on ähinnä ajanhukkaa. Jumala on tarkoittanut meidät luomaan pysyviä parisuhteita, rakastamaan toisiamme ja siinä vaiheessa kun aloitan parisuhteen, haluan olla varma, että se suhde on Jumalan silmissäkin oikein. Jos en rakasta on mahdotonta sitoa toista, se olisi puhdasta itsekkyyttä. Näin ollen haluan tuntea, tutustua ja olla varma ennen kuin lupaan mitään. Parin kuukauden tuntemisella ei vielä voi tehdä suurempia päätöksiä. Ellei se sitten todellakin tunnu täysin oikealta.

Toisaalta en myöskään voi luvata rakastuvani, tunteet eivät ole hallittavissa ihan noin vaan. Voin tutustua ja tapailla, mutta kaikki muu on avoinna ja Herran kädessä.

En ole luvannut mitään. En ole sitoutunut ennenkö näin teen. Yksinkertainen asia jonka opin exältäni, olen sinkku kunnes seurustelen. Voi olla että tämä lause potkii minua vielä päähän ja kovaa, mutta jos näin niin sitten on. En ole yksin, eikä minun tarvitse pelätä.

Uskon että tiedän sitten kun ihminen on oikea minulle. Ja minä hänelle. Kaikki muu tulee silloin luonnostaan.