Minulle erityisen tärkeitä naisia elämässäni on ollut rakkaiden sukulaisteni lisäksi kaksi neiti H ja Hän. Neiti H oli ensi rakkauteni, ensimmäinen ihminen jota halusin niin että sisuskalut oli kääntyä ympäri. Haluaisin tuntea edes jotain sen suuntaista nyt. On ihanaa olla rakastettu.
Hän muutti elämääni radikaaleimmin poistumalla siitä ja neiti H näyttämällä mulle millaisia kiksejä voi saada toisen pelkästä katseesta. Istuttiin joku aika sitten kahvilla ja mulle tuli tarve suudella häntä. Se nyt ei todellakaan sovi laatuun, kun jo jokunen vuosi ollaan tahkottu ystävyyemme eteen, joten istuin kiltisti ja piirsin rekkalesbon hassuun vihkoon. Neiti H tietää millainen ihmisuhdesolmu olen ja siksi (tai siitä huolimatta) jaksaa kuunnella mun höpötyksiä.
Tiedättekö miltä tuntuu olla 11 kuukautta ilman seksiä? Minäpä tiedän. Eikä loppua kuivalle kaudelle näy. En nimitäin haluaisi raahata ketään randomia mukaani baarista ja liian usein suhde selviää niin pitkälle, toinen ihastuu ja minä se vain odotan elämäni naista. Joskus mietin josko se olisi ollut neiti H ja nyt minun on vain elettävä ilman. Joskus. Kun olen todella epätoivoinen. Sitoutumiskammoa syytän ehkä turhaan, mutta en halua missään nimessä tyytyä täydellistä kontrollin menettämistä vähempään. Eikä se olisi toisellekaan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti