Yksi mitä ei mulle ole koskaan tullut vastaan, omakohtaisesti siis, on ihastuminen hetero tyttöön/ naiseen. Kerran luulin, mutta olin väärässä. Olen umpisokea kun puhutaan "tutkasta", en osaa sanoa joukosta naisia kuka tykkää ja mistä, mutta jostain syystä joku pieni osa minusta tietää mihin ihastua. Ei, minulla ei oikeasti ole mitään tyttömäisiä tyttöjä vastaan, vaikka viime aikoina makuni on ollut enemmän poikamainen. Molemmat entiset tyttöystäväni olivat hyvin feminiinisiä, ja jälkimmäisestä ei kyllä varmasti suuntautumista näe ulospäin. Edelleen molemmat ovat mielestäni järjettömän upeita ja kylläpanisin. (Huhhuh..)
Mikä sitten tekee hetero tytöstä niin erilaisen?
Poikkeus vahvistaa sännön, eikö? Nyt on nimittäin niin, että yksi tietty hymy saa mut punastumaan ja kiertämään meidän naapuri liikkeen kaukaa. Tottakai on se vaihtoehto, etten tälläkään kerralla ole ihan väärissä vesissä, minua meinaan tervehditään melko innokkaasti ja iloisesti aina. Mutta ei. Ei niin ei. Lotta ryhdistäytyy nyt ja lopettaa haihattelun.
Palatakseni aiheeseen. Parhaista ystävistäni iso osa on täysin heteroita, enkä hetkeäkään missään vaiheessa ole ollut heistä kiinnostunut. En innostu bi-curious-tyypeistä enkä kuolaa näyttelijöiden perään. Onko kyse siis onnesta vai jostain ihan muusta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti