Epic fails

Nukuin pommiin. Koirat käytin ulkona ja söin puuronkin, mutta muuhun ei sitten jäänyt aikaa. Pyöräily kausi avataan vasta huomenna, sillä mitenkään en olisi kerennyt kaupalle muuten ennen kymppiä. Aamuvuorot on hieman vieraampia mulle, teen niin usein iltaa. Eiköhän tämä kuitenkin jo huomenna lutviudu.
Krapula lauantain bileiden jäljiltä jäi onneksi höyhen saarille, kuitenkin korvautuen morkkiksella. Nice. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, kaikkia syötävän suloisia tyttöjä ei kannata pussailla. Nyt huomauttaisin, että kyseessä oli "ei-koskaan"-peli, en minä muuten ja toista en itse edes pussannut. Yksi mitä voisin koettaa vältää, on loppuillan kriisi; miksi pojat ei kiinnosta mua? Voisin myös kriisin yllättäessä lukittautua vessaan. Sen sijaan, että etsisin sen hauskan näköisimmän sällin ja jälkeen päin miettisin taas "mitä V*ttua!!?". Minä vain tanssin, nopean suukon annoin, mutta se että kyseessä oli hyvän ystäväni joku entinen, ei ollut niin tyylikästä. No, en minä sitä tiennyt.
Kaikille kanssani joskus ryyppäämään lähteville tiedoksi: olen itsekäs kännissä, tykkään liikkua yksin, mulle nimenomaa kannattaa kertoa salaisuuksia kun olen aivan naamat, sillä ihan oikeasti muistan kaiken. Ja. Jos multa haluaa silloin illalla, kannattaa toteuttaa halunsa jo eteisessä, sillä nukahdan välittömästi vakaatasoon siirryttäessä.

Jep. Lauantai meni muuten koiranäyttelyssä ja iltapäivä ihanan ihmisen seurassa. <3

klo.17.10

Oi! Ei voi olla tällaista päivää. Nyt makaan kotona jossain v*tun oksennustaudissa. x/

Gaydar?

Yksi mitä ei mulle ole koskaan tullut vastaan, omakohtaisesti siis, on ihastuminen hetero tyttöön/ naiseen. Kerran luulin, mutta olin väärässä. Olen umpisokea kun puhutaan "tutkasta", en osaa sanoa joukosta naisia kuka tykkää ja mistä, mutta jostain syystä joku pieni osa minusta tietää mihin ihastua. Ei, minulla ei oikeasti ole mitään tyttömäisiä tyttöjä vastaan, vaikka viime aikoina makuni on ollut enemmän poikamainen. Molemmat entiset tyttöystäväni olivat hyvin feminiinisiä, ja jälkimmäisestä ei kyllä varmasti suuntautumista näe ulospäin. Edelleen molemmat ovat mielestäni järjettömän upeita ja kylläpanisin. (Huhhuh..)
Mikä sitten tekee hetero tytöstä niin erilaisen?
Poikkeus vahvistaa sännön, eikö? Nyt on nimittäin niin, että yksi tietty hymy saa mut punastumaan ja kiertämään meidän naapuri liikkeen kaukaa. Tottakai on se vaihtoehto, etten tälläkään kerralla ole ihan väärissä vesissä, minua meinaan tervehditään melko innokkaasti ja iloisesti aina. Mutta ei. Ei niin ei. Lotta ryhdistäytyy nyt ja lopettaa haihattelun.
Palatakseni aiheeseen. Parhaista ystävistäni iso osa on täysin heteroita, enkä hetkeäkään missään vaiheessa ole ollut heistä kiinnostunut. En innostu bi-curious-tyypeistä enkä kuolaa näyttelijöiden perään. Onko kyse siis onnesta vai jostain ihan muusta?

Flirttailun ABC. Iske silmää.

Mä en mielestäni osaa flirttailla. Harvemmin todella teen sen tietoisesti.
Tänään meidän liikkeeseen käveli kuitenkin sen verran kuuma misu, että huhuh! Pienen Lotan sukat taisi mennä solmuun. Nainen oli ehkä noin kolmevitonen, eli ei ihan sitä mikä normaalisti herättää mun huomion. Sanotaanko, että otetaan mun naismakuni mukainen beibe ja lisätään ikää reilusti ja olin ehkä hieman sekaisin.
Nainen ei kuitenkaan ollut yksin, oletettavasti aviomies oli tullut mukaan. Ei sille silti mitään voi jos ei saa silmiään irti ;)
Tulivat kassalle ja minä väläytin hymyn, katsoin naista silmiin ja olin kohtelias. Misu hymyilee mulle. Pari poistuu liikkeestä, minä tsekkaan päästä varpaisiin. Nainen kääntyy ja mitä minä teen? Isken silmää! Huhhuh. Saan melkoisen leveän hymyn ja kun pari kävelee ikkunoidemme ohi, hän vielä muutamaan kertaan kääntyy hymyilemään mulle.
Mikä mies? En mä nähnyt.

Siinä sitten jälkeen päin repeilin ja mietin millaista palautetta saattaa tulla. No pikku flirtti ilmeisesti piristää. Ja mun "gaydar" on sulanut syväjäästään. Hienoa :D

Varoitus.

Minulle erityisen tärkeitä naisia elämässäni on ollut rakkaiden sukulaisteni lisäksi kaksi neiti H ja Hän. Neiti H oli ensi rakkauteni, ensimmäinen ihminen jota halusin niin että sisuskalut oli kääntyä ympäri. Haluaisin tuntea edes jotain sen suuntaista nyt. On ihanaa olla rakastettu.

Hän muutti elämääni radikaaleimmin poistumalla siitä ja neiti H näyttämällä mulle millaisia kiksejä voi saada toisen pelkästä katseesta. Istuttiin joku aika sitten kahvilla ja mulle tuli tarve suudella häntä. Se nyt ei todellakaan sovi laatuun, kun jo jokunen vuosi ollaan tahkottu ystävyyemme eteen, joten istuin kiltisti ja piirsin rekkalesbon hassuun vihkoon. Neiti H tietää millainen ihmisuhdesolmu olen ja siksi (tai siitä huolimatta) jaksaa kuunnella mun höpötyksiä.

Tiedättekö miltä tuntuu olla 11 kuukautta ilman seksiä? Minäpä tiedän. Eikä loppua kuivalle kaudelle näy. En nimitäin haluaisi raahata ketään randomia mukaani baarista ja liian usein suhde selviää niin pitkälle, toinen ihastuu ja minä se vain odotan elämäni naista. Joskus mietin josko se olisi ollut neiti H ja nyt minun on vain elettävä ilman. Joskus. Kun olen todella epätoivoinen. Sitoutumiskammoa syytän ehkä turhaan, mutta en halua missään nimessä tyytyä täydellistä kontrollin menettämistä vähempään. Eikä se olisi toisellekaan oikein.

solmuja

Mukanani kulkee jatkuvasti solmuja. Kaikenlaisia solmuja. Vatsa on solmussa, mieli on solmussa, repun toinen olkain on solmussa ja jopa kännykkä koruni on jotenkin kiemurrellut solmuun.

Ihan kuin kantapäilläni asuisi pieni menninkäinen joka levittää ympärilleen solmuja.

Mitä minä en saa, on rakkaus. Solmuni tekevät minut hulluksi. Joku aina astuu kiristävän narun päälle ja ahdistun. Silloin haluan pois.

Tahdon rakastua kunnolla, niin paljon että itkettääkin.

Rakastan hyviä suudelmia, haluan saada mahdollisimman monta sellaista, jotka vie jalat alta, pistää pään pyörälle. Olen vielä nuori, saan vielä montamonta hyvää suudelmaa, saanhan.

Sain viime lauantaina iihanan suudelman. Se saattoi kestää minuutin tai puolituntia, mutta joka tapauksessa aivan liian vähän aikaa.

Verkostoitumista

Kun tapaa jonkun netissä, näkee ensimmäisenä kuvan. Ehkä rohkaistuu laittamaan viestiä. Yhdessä tapauksessa miljoonasta saa vastauksen, ajatuksien vaihtoa kenties. Missä vaiheessa uskaltaa kysyä nähdäänko? ja sitten toinen seisoo siinä edessä. Miettii josko ei otakaan aurinkolaseja pois, sytyttää tupakan ja kävelee pois.
Minä en osaa nettituttuja, en puhu nettitreffi kieltä. En uskalla ehkä tavata ja olen epävarmempi kuin normaalissa kanssa käymisessä. Olen kömpelö kirjoittaessani viestejä ja vaikutan epäkohteliaalta tai liian päällekäyvältä.
Ystäväni löysi miehen netistä. Rakkautta ensi viestiltä? Jotain sellaista. Miten joku uskaltaa antautua pelkän viestin, nettiin ladatun kuvan mukaan ja antaa itsestään jotain sellaista johon voi rakastua? tai toisaalta yhtähyvin luoda ystävyys suhteen.

Olen kai itse puun ja kuoren välissä. En anna itselleni lupaa tuntea mitään, koetan lannistaa jokaisen pienen hyvänolon kipinän, uskoessani vain pettyväni. Pelkään kysyä "hei, mitä teet viikonloppuna? Tiedän yhden hyvän jätskimestan."

Se on ollut toisaalta syy pieneen hiljaisuuteeni täällä. Annan ajatukseni vieraille reviteltäväksi, näyttelen alastonmallin roolia varsin läpinäkyvästi. Kaipaan ja tarvitsen hyväksyntää siinä missä kuka tahansa muukin.

Oot kuin elohopeaa

Chisu on rakkaus. Ensin yksi heterotyttö liimautui mun reiteen. Ei siinä muuten mitään, mutta jos haluan sellaista, valitsen minkä tahansa muun baarin kuin dtm:n. Karistin neitokaisen tupakkakopilla ja italialaiset homot halusivat pussailla mua. wooot?? Ja koska kuitenkin homobaarissa oltiin, oli täysin oletettavaa, että hetero mies vie mut tanssiin. Jep.

Jossain vaiheessa näin tosi söötin tytön hupparissa ja oi. :)

Mullapa on treffit keskiviikkona!

Nyt olen nukkunut noin 3 tuntia ja olen työpaikalla. Meidän ovi ei aukea. On hassun rauhallista.