Oot kuin elohopeaa

Chisu on rakkaus. Ensin yksi heterotyttö liimautui mun reiteen. Ei siinä muuten mitään, mutta jos haluan sellaista, valitsen minkä tahansa muun baarin kuin dtm:n. Karistin neitokaisen tupakkakopilla ja italialaiset homot halusivat pussailla mua. wooot?? Ja koska kuitenkin homobaarissa oltiin, oli täysin oletettavaa, että hetero mies vie mut tanssiin. Jep.

Jossain vaiheessa näin tosi söötin tytön hupparissa ja oi. :)

Mullapa on treffit keskiviikkona!

Nyt olen nukkunut noin 3 tuntia ja olen työpaikalla. Meidän ovi ei aukea. On hassun rauhallista.

Älä vaan pysähdy!

Heräsin kello viisi. Suomi-Tsekki peli oli kaksi ekaa erää melko tasaista. Olisi voinut herätä kolmanteen erään. Mutta kun ei. Lätkää katotaan vaikka silmät ristissä aamuyöstä jos omat pelaa! Ja se kannatti, Suomi on jatkossa. Jay!

Pesin myös pyykkiä ja tein ruokaa, lenkilläkin kerkesin käydä. Jos Kaisa tulee tänään, en pääse salille ennen kuin lauantaina, mutta rakas ystävä on sen arvoinen!

Tänään ajatuksissa on pyörineet naiset ja seksi. Ja koska olen monimutkainen kompleksi, eli nainen, itsekin asia ei ole aivan noin mustavalkoinen. Naiset siksi, että tällä hetkellä kaipaan läheisyyttä paljon. Joku voisi hieroa mua, koska mun hartiat on aivan jumissa. Olen kyllästynyt parisuhteeseen oikean käteni kanssa, eikä vasen juuri tuo vaihtelua. Tahdon kovasti saada pitää jotakuta toista hyyyvänä. Katsoa jonkun toisen kainalossa lätkää ja kannattaa Suomea. Yksin pimeässä olohuoneessa on kovin vaikea saada aikaan oikeanlaista tunnelmaa.

On tosin oma valintani, että olen yksin. Nirso, tarkka, valikoiva ovat kai ne tärkeimmät syyt. Tai sitten kyse on vain omasta huomaamattomuudestani. En vain tajua. Ensi kerralla kun joku on minusta kiinnostunut, miksei kokeile vaikka sanoa sitä? En mä tajua mitään hienovaraista vihjailua. Huoh.

Tummia pilviä

Nyt on hieman vaikea kirjoittaa. Mummi joutui sairaalaan.

Kauheasti tällaisessa tilanteessa rupeaa pohtimaan elämää noin isona kokonaisuutena. Toivoisi, että olisi joku joka ottaisi syliin ja rutistaisi. Tällaisina hetkinä toivoisi parisuhteen. Rakkaudessa on kyse asioiden jakamisesta. Ilot tuntuvat suuremmilta ja surut jaettuina kevyemmiltä. En hetkeäkään ihmettele ihmisiä jotka suuren surun keskellä ajautuvat toimimattomiin suhteisiin pienen pakopaikan toiveissa.

Olen onnellisessa asemassa omistaessani ihania rakkaita ystäviä, jotka jaksavat kuunnella ja tukea minua, vioistani huolimatta.

Haluaisin kirjoittaa tähän, että naiset tekevät minut hulluksi, mutta näinpä ei asia taida olla. Pitäisi olla niitä naisia ensin.

Kuppi kuumaa kahvia

Kuten monesti, nukutun yön jälkeen päivä näyttää paljon kirkkaammalta.

Useamman kupillisen kahvia juoneena voin sanoa, että se joka keksi kahvin oli nero! Pirteyttä instant, vain kupillisesta hyvää nestettä.

Tein puolikkaan reenin kotona. Haluan, että tämä päivä tuntuu kaikin puolin hyvältä.

Sanotaan että epäjärjestys työpöydällä (minun tapauksessani, huoneessani) kertoo järjestyksestä pään sisällä. Tai sitten se oli toisin päin tai jotain ihan muuta. No joka tapauksessa ajattelin siivota huoneeni, sillä päänsisällä taitaa olla nyt hieman sekavaa.

Mietin eilen illalla millainen olisi unelmien parisuhde. Tiivistettynä: paras ystävä, jonka kanssa on helppo olla ja puhua kaikesta. Huumori kulkee käsikädessä omani kanssa ja tunnen hänet hyvin. Ja kaikesta hauolimatta en malta pitää käsiäni erossa hänestä. Oma elämä ja ystävät saa pitää, eikä kyseessä ole sellainen liimasuhde. Liika mustasukkaisuus, tarkkailu ja asioiden kyttääminen ei ole ok, se ahdistaa ja sitten minä lähden, niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Ja miten tällaiseen suhteeseen päästään. Tutustumalla toiseen ensin kavereina. Muu tulee luonnostaan jos tulee. Valitettavasti minut on lähes mahdotonta sitoa aloilleen ja siihen vaaditaan todellakin se "vasarallapäähänihastus" joka yleensä kestää ainoastaan hetken. Huh. Yksin siis.

10kk ilman seksiä. Eipä tässä sitten kummempaa. Seuraavani ei edes tiedä mikä häneen iski. Heheh.

Kehittää itseään ihmisenä

Aamulla sain puhelun sedältäni, mummini kotisairaanhoidosta oli soiteltu. Siinäpä sitten näppäränä tyttönä rykäisin itseni keskustaan ja katsomaan oliko kaikki kunnossa. Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että rakas ihminen ei tiedä kuka minä olen. Mummi oli hengissä, ei mitään akuuttia hätää, ikä tekee tepposia.

Toinen mummini, joka oli mukana siis, totesi ohi mennen "Ei sinunkaan elämäsi ole ollut helppoa." Ja tämä on sitten ollut päivän lause.

Jos elämä ei ole helppoa, voiko se silti olla onnellista ja tätä kautta elämisen arvoista. Vai heräänkö joskus viidenkymmenen vuoden päästä siihen todellisuuteen, että olen tapellut ja tapellut, mutten saavuttanut, katsonut sivusta onnellisuutta ja koko ajan odottanut omaa tähteäni? Mielessäni pyörii miljoonittain ajatuksia siitä onko elämä todella elämisen arvoista?

Lopetin tänään ehkä liian pitkään jatkuneen jahkaamisen; ollakko parisuhteessa vai ei mitään. Valitsin jälkimmäisen. Jos kerran olen täällä, haluan kaiken. Toisaalta ajatuksissa oli toinenkin suunta. Onko kaiken oltava niin vaikeaa, eikö voisi olla onnellinen siitä pienestäkin siivusta joka tarjoillaan. No, jos on laktoosi-intoleranssi, ei pienenpienestäkään rahkakakun palasesta tule kuin ilmavaivoja ja huono-olo, riippumatta tavasta millä se tarjoillaan. Ei se silti ole helppoa olla tämäkään osapuoli.

Lupasin eilen rukouksessani olla parempi ihminen. Selvää on se, etten ole yksin vahva ja onneksi minulla on jotain paljon suurempaa takanani. Lupaukseni sisältää itsekkyydestä, laiskuudesta ja monesta muusta paheesta luopumista. Rohkeuttani koetellaan koko ajan. Muut katsovat minua ja näkevät itsevarman ja hieman hullunkin tytön, mutta sydämessäni olen vain ujo ja arka ihminen joka pelkää eniten negatiivista palautetta ja sen antamista. Olen ahkerampi ja rohkeampi töissä, en jätä muille sitä minkä voin itsekin tehdä. Riippumatta siitä onko se minusta miellyttävää. Kuuntelen palautteen kuin palautteen ja olen kiitollinen siitä. Opin siitä mitä teen.

Tämän aamuinen tapaus vain vahvisti lupaustani. Minä haluan onnellisen elämän.

Päivän partioihanteet:

- tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa

- kehittää itseään ihmisenä

- olla uskollinen ja luotettava

Hiljainen päivä

Eilinen oli hauska.

DTM:ssä tuli tanssittavaa musiikkia ja siideri oli halpaa. Naiset olivat kauniita ja seura oli hyvää. Lähdettiin ajoissa, hieman vauhdikkaasti. Päädyin aukomaan päätäni portsarille, kun toiselle tuli huono-olo. Juostiin bussia kiinni, turhaan ja käytiin syömässä. Jäätävän pitkän odottelun jälkeen päädyttiin taksiin ja mentiin Puistolaan yöksi.

Paras tapa nukkua on toisen kainalossa.

Aamulla herätys oli seitsemältä ja suomi otti takkiin. Ruotsalaislehdistö spekuloi hävisikö Leijonat tahallaan, nyt meillä on helpot vastukset välierissä. Harmittaa se silti.

Päivä meni nukkuessa. Kolmanneksi parasta mitä toisen ihmisen kanssa voi tehdä on halia ja sitä sitten toteutettiin.

Koti on kuitenkin aina koti. Olen suunnitellut yhden tatuointini jatkamista ajatuksen tasolla jo pitkään, ehkä nyt sitten saisin aikaiseksikin. Haluan piirtää itseeni paljon kuvia. Ne kertovat kaikki omalla tavallaan rakkaudestani taiteeseen. Rakkaudesta jonka todellakin uskallan tuoda julki, huutaa kaikille.

Junassa 16.2.2010

Ihmeellisiä aamuja. Herää eikä oikein tiedä mikä on vialla, joku kaivaa sisuskaluja lapiolla ja toinen istuu rinnan päällä. Tuntuu kuin kaikki hermoradat olisi laitettu umpisolmuun. Vähitellen unihiekan karistessa silmistä muistuu edellinen päivä mieleen. Toisin kuin mieli, keho ei kerennyt levätä ahdistusta ulos ja muistuttaa kokonaisuutta mukavasti heittämällä pikku kivillä. Johtuuko kaikki onnettomasta aikaisemmasta parisuhteesta vai missä tämä juna lähti raiteiltaan?

Osaan jo sanoa ääneen "Mua ahdistaa."

Se ei pidemän päälle tee mitään, liikuta eteen eikä taaksepäin.

Ystäväni sanoi "Ihan kiva ei riitä, mä haluan enemmän!", mä haluan kaiken. Koko paketin. Rakastan sua ja En voi pitää näppejäni erossa susta. Mitä mulla on? Ihan mukavaa, en halua että sulla on muita, en uskalla koskea. Ja sitten on se toinenkin.

Olen iso paketti onglemia. En halua sitoutua. On vaikeaa edes kuvitella, että olen viihtynyt työssänikin jo kohta vuoden, joku aika sitten en olisi uskonut. Sitouduin käymän kuntosalilla, sillä maksan jäsenyydestä joka toinen viikko ja jos joku, niin raha motivoi minua. Sitouduin koiraan. Suunnittelen tulevaisuuteni sen mukaan, että Effi tarvitsee minua.

Sitoudunko samalla tavalla toiseen ihmiseen? Miksi se on niin suuri kynnys? Hän haluaa tietää minun motiiveistani. En minä ole ajatellu olla koko loppu elämääni yksin, haluan parisuhteen, perheen ja kodin siinä missä kukatahansa muukin. Olen 23 vuotta vanha, en tiedä missä asun ensi vuonna, tuskin kuitenkaan Tampereella. Miten voisin nyt tietää haluanko olla jonkun kanssa koko loppuelämäni ja kaikki sitä lyhyempi aika on ähinnä ajanhukkaa. Jumala on tarkoittanut meidät luomaan pysyviä parisuhteita, rakastamaan toisiamme ja siinä vaiheessa kun aloitan parisuhteen, haluan olla varma, että se suhde on Jumalan silmissäkin oikein. Jos en rakasta on mahdotonta sitoa toista, se olisi puhdasta itsekkyyttä. Näin ollen haluan tuntea, tutustua ja olla varma ennen kuin lupaan mitään. Parin kuukauden tuntemisella ei vielä voi tehdä suurempia päätöksiä. Ellei se sitten todellakin tunnu täysin oikealta.

Toisaalta en myöskään voi luvata rakastuvani, tunteet eivät ole hallittavissa ihan noin vaan. Voin tutustua ja tapailla, mutta kaikki muu on avoinna ja Herran kädessä.

En ole luvannut mitään. En ole sitoutunut ennenkö näin teen. Yksinkertainen asia jonka opin exältäni, olen sinkku kunnes seurustelen. Voi olla että tämä lause potkii minua vielä päähän ja kovaa, mutta jos näin niin sitten on. En ole yksin, eikä minun tarvitse pelätä.

Uskon että tiedän sitten kun ihminen on oikea minulle. Ja minä hänelle. Kaikki muu tulee silloin luonnostaan.